Kitaraa ja bassoa äänittäessä kannattaa pitää huoli siitä, että kitara on hyvin säädetty ja kunnolla vireessä. Hienovireen säätäminen kannattaa opetella ja tarkistaa se jokaisen kieltenvaihton yhteydessä. Jos et osaa säätää hienovirettä tai tehdä muita säätöjä kitaraasi, meillä Gurushopissa onnistuu kitaroiden kielten vaihdot, säädöt ja elektroniikkatyöt.
Kielien vaihto ja säädöt kannattaa suorittaa huolellisesti. Tässä työn alla 80-luvun Squier Stratocaster.
Varsinkin kotiolosuhteissa sähkökitarat ja bassot ovat aika häiriöherkkiä, etenkin jos niissä on yksikelaiset mikrofonit. Häiriöt lisääntyvät tietyissä asennoissa, joten kannattaa etsiä sellainen soittoasento, jossa hurinoita ja sirinöitä kuuluu mahdollisimman vähän.
Kitaraa ja bassoa äänittäessä on hyvä pitää huolta, että ylimääräiset kielet eivät rämise taustalla. Esimerkiksi kun soitat C perussoinnnun, siinä pitää dempata matala E-kieli. Monet kitaristit käyttävät esim. hiuspampulaa tai muuta vastaavaa demppaamaan vapaita kieliä silloin kun niitä ei soiteta. Soolojen soitossa tästä on todella paljon hyötyä.
Toinen hyvä apuväline on capo. Vaikka osaisitkin soittaa biisin vaatimat barre-soinnut, voi silti kokeilla löytyisikö biisin helpommin soitettavat soinnut capon avulla. Jos biisin soinnut ovat vaikkapa Bbm, F#, C#, G#, on huomattavasti helpompaa soittaa nämä soinnut tavallisilla avoimilla soinnuilla, niin että laitat capon ensimmäisen nauhavälin kohdalle. Kun capo on ensimmäisen nauhavälin kohdalla, voit soittaa nämä samat soinnut avoimilla soinnuilla niin, että soitat soinnut Am, F, C, G. Tämä on makuasia, mutta kokeilemisen arvoinen, koska avoimet otteet saa ylensä pidettyä paremmin vireessä kuin barre-soinnut.
Kuvassa Ernie Ballin Axis capo ensimmäisessä nauhavälissä ja Bbm soitettuna Am-sointuotteella.
Jos äänität biisin osissa vaikka niin, että äänität säkeistöt ja kertosäkeet erikseen eri otoilla, kannattaa aina soittaa hieman seuraavan osan päälle. Eli säkeistön jälkeen soita vaikka muutama sekunti seuraavaa kertosäettä, jotta voit sitten myöhemmin editoida nämä osat saumattomasti yhteen. Editoidessa on helpompi leikata pois, kuin täyttää aukkoja.
Sähkökitara ja sähköbasso
Sähkökitaran ja basson äänittämiseen kotona on oikeastaan kaksi eri tapaa: mikittämällä vahvistin, tai äänittämällä suoraan linjaan. Etenkin bassoa on äänitetty isoissakin studioissa iät ajat DI-boksin kautta suoraan linjaan. Mikittäminen on vanha hyväksi todettu tapa, mutta usein se vaatii paljon volumea, että vahvistimen soundi olisi oikeanlainen. Lisäksi monesti kotivahvistimet ovat suunniteltu enemmänkin harjoittelukäyttöön kuin äänittämiseen, mutta silti mikään ei estä äänittämästä minkälaista tahansa vahvistinta mikrofonilla. Sähkökitaran äänittämiseen käy miltei minkälainen tahansa laadukas mikrofoni. Sähkökitaravahvistimelle standardimikrofoniksi on on muodostunut Shure SM57, mutta esimerkiksi isokalvoisia kondensaattorimikrofoneja, tai nauha-, eli ribbon-mikrofoneja voi myös käyttää. Bassovahvistimen eteen kannattaa laittaa joku mikrofoni, joka nappaa talteen riittävästi alataajuuksia. Monesti esim. bassorummun äänittämiseen tarkoitetut mikrofonit toimivat hyvin bassovahvistimelle, mutta voi bassovahvistinta äänittää vaikka SM57:llakin. Helpointa on kuitenkin äänittää bassoa suoraan linjaan.
Kitaravahvistin mikitettynä keskeltä kaiutinta Shure SM57:lla.
Akustoimattomassa tilassa vahvistin on hyvä nostaa jonkun korokkeen päälle, jotta alataajuudet eivät pääsisi resonoimaan liikaa lattian kautta. Tähän käy ihan vaikka tuoli, mutta on olemassa myös vahvistimille tarkoitettuja omia telineitä. Kun vahvistimen säädöt on laitettu halutulla tavalla, soundi miellyttää ja ennen kaikkea sopii äänitettävään biisiin, voi vahvistimen mikittää. Varsinkin kotiolosuhteissa mikki kannattaa aluksi sijoittaa lähelle vahvistimen kaiutinta, niin että mikrofoni osoittaa suoraan kaiutinta kohti. Mikki saa olla melkein kiinni vahvistimen etuverkossa. Jos äänitetty soundi kuulostaa liian kirkkaalle, voi mikrofonia kääntää osoittamaan hieman ohi kaiuttimen keskipisteestä, eli kartiosta. Jos taas soundi tuntuu liian bassovoittoiselle, voi mikkiä siirtää hieman kauemmas kaiuttimesta. Kaiutin ei välttämättä ole vahvistimen keskiosassa, joten sen löytäminen etuverkon läpi saattaa tarvita taskulamppua tai puhelimen valoa. Kun lampun laittaa kiinni etuverkkoon, näkyy sen läpi itse kaiutinosa.
Mikittämiseen ei ole mitään sääntöjä olemassa, kaikki käy, kunhan soundi on hyvä ja sopii biisiin! Jos mikrofoni poimii huoneen heijastuksia liikaa, voi vahvistimen eteen laittaa reflection filtterin estämään tätä.
Kitaravahvistin mikitettynä kauempaa ja kartion sivusta Shure SM57:lla.
Toinen vaihtoehto äänittämiseen on äänittää suoraan linjaan. Tässä tavassa kitara/basso kytketään suoraan äänikortin instrumenttisisääntuloon tai äänikorttiin XLR-piuhalla kytkettyyn DI-boksiin tavallisella plugi-plugikaapelilla. Ennen äänikorttia tai DI-boksia voi väliin kytkeä halutessaan efektejä samaan tapaan kuin kytkisit ne vahvistimen kanssa. Täytyy kuitenkin muistaa, että käyttämäsi efektit tarttuvat mukaan äänitteeseen, eikä niitä saa jälkikäteen pois.
Jos äänität suoraan linjaan ilman mitään välissä olevaa laitetta, voi soundille tehdä jälkikäteen hyvinkin paljon. Riippuen koneen tehosta ja äänikortista voit laittaa jo äänittäessä äänitettävälle raidalle kitaravahvistinsimulaattorin. Tässä tapauksessa DAW:issa pitää olla päällä software monitoring, jotta voit kuunnella soittaessasi äänitettävää signaalia simulaattorin kautta. Jos software monitoring on päällä, täytyy äänikortista ottaa pois direct monitoring, jotta et kuulisi kitaraa tuplana. Jos käytät software monitoringia, tulee kuunteluun luultavasti jonkunlainen viive, koska kuuntelet tietokoneesi prosessoimaa soundia. Jotkut äänikortit, kuten Universal Audion Apollot tarjoavat mahdollisuuden monitoroida soittoa suoraan vahvistinsimulaattorin kautta viiveettömästi äänikortin oman DSP-prosessoinnin avulla. Apollossa saa valita äänitätkö myös kuulemasi soundin, vai onko vahvistinsimulaattori vain kuuntelussa. Jos oletetaan, että olet äänittänyt suoraa kuivaa signaalia ilman simulaattoria, raidalle tarttuu suoraan kitarasta tuleva puhdas signaali, joka ei yleensä kuulosta toivotunlaiselle. Äänitetylle raidalle voi laittaa vahvistinsimulaattorin ja muita efektejä jälkikäteen. Monissa DAW:eissa on valmiina näitä, mutta paremmat ja monipuolisemmat täytyy ostaa. Basso sen sijaan saattaa usein toimia biisissä hyvin ilman simulaattoriakin. Nämäkin ovat makuasioita.
Universal Audio Apollo -äänikortin virtuaalinen Console-mikseri ja Marshall- kitaravahvistinsimulaattori.
Akustinen kitara
Akustista kitaraa äänitetään yleensä kondensaattorimikrofonilla. Akustisen kitaran omat mikrofonit eivät yleensä soundaa toivotulle, siksi on suositeltavaa äänittää akustista kunnollisella mikrofonilla. Kotistudioista löytyy yleensä jonkunlainen isokalvoinen kondensaattorimikrofoni, jolla äänitetään normaalisti laulua. Tämä sama mikki käy todennäköisesti hyvin myös akustiselle kitaralle.
Kondensaattorimikki tarvitsee toimiakseen 48V phantom-virtaa, joten se täytyy laittaa päälle äänikortista käytettäessä kondensaattorimikkejä.
Hyvä nyrkkisääntö akustisen äänittämiseen on sijoittaa mikki niin, että se on noin 20-30 sentin päässä kielistä, osoittaen suoraan otelautaan, noin 15. nauhan kohdalle. Mikrofonia ei kannata laittaa suuntaamaan kohti kaikuaukkoa, koska sieltä tulee yleensä turhan paljon matalia taajuuksia. Voit myös etsiä hyvän mikrofonin paikan kuuntelemalla kuulokkeista samalla kun soitat. Tällä tavoin joskus mikrofonin paikka saattaa asettua omituisesti, mutta se ei haittaa, mikäli soundi on toivotunlainen.
Akustisen kitaran mikitys isokalvoisella kondensaattorimikrofonilla.
Oman monitoroinnin akustiselle kitaralle voi tehdä samalla tavalla kuin laulunkin, eli laittamalla äänikortista direct monitoringin päälle. Äänitysohjelman software monitoring kannattaa pitää pois päältä. Akustisen kitaran äänittämisessä akustiikalla on huomattavasti enemmän merkitystä kuin sähkökitaralla, joten kannattaa etsiä huoneesta sellainen kohta jossa kitara soi parhaiten, eikä ylimääräisiä heijastuksia tule liikaa.
Jos sinulla on kaksi- tai useampikanavainen äänikortti, voit äänittää samalla myös mahdollisen kitaran oman mikrofonin samaan tyyliin kuin äänittäisit sähkökitaraa. Kannattaa kuitenkin huomioida mahdolliset vaiheongelmat näiden kahden raidan välillä. Kitaran oma mikrofoni on paljon lähempänä kitaraa kuin varsinainen studiomikrofoni, joten nämä mikrofonit kuulevat äänen eri tavalla ja eri aikaan. Tähän ongelmaan ratkaisu on siirtää toista raitaa DAW:issa, niin että sen aaltomuoto alkaa samalla kuin toisen mikrofonin aaltomuoto. Luultavasti kitaran oma mikrofoni tallentuu DAW:iin hieman aiemmin kuin studiomikrofonin. Nämä aikaerot ovat todella pieniä, eikä niitä erota ellei zoomaa aaltomuotoa. Vaikka aikaero on pieni, saattaa tämä huonontaa soundia merkittävästi silloin kun molemmat raidat soivat yhtä aikaa. Voit myös kokeilla kääntää toisen raidan polariteettiä DAW:ista tai jo äänittäessä äänikortista, mikäli äänikortista sellainen nappula löytyy. Yhtä raitaa äänittäessä ei tarvitse huolehtia näistä vaiheongelmista.
Heikki/Gurushop